Kokeilukulttuuri on Innovoinnin Taikajuoma

Suomen julkinen sektori voi hyötyä digitalisaatiosta huomattavasti. Vuonna 2017 valtiovarainministeriö julkaisi selvityksen Julkishallinnon digitalisaatio – tuottavuus ja hyötyjen mittaaminen, jossa tultiin siihen tulokseen, että digitalisaatio hyödyttää julkista sektoria alenevien kustannusten, työn tehostumisen ja tuottavuuden kasvun kautta.

Kuitenkin digitalisaatiolla tavoiteltavien hyötyjen määrittely ja mittaaminen on niin Suomessa kuin muuallakin vähäistä. Kauppalehden 11.6.2019 uutisoiman Digibarometrin mukaan Suomi oli 3. sijalla digivertailussa, jossa oli mukana 22 maata. Digitalisaation soveltamisessa on kuitenkin yhä tekemistä. Sekä julkisella että yksityisellä sektorilla pyritään mitattavuuteen ja molemmilla puolilla korostuu ylimmän johdon sitoutumisen ja aktiivisen osallistumisen tärkeys, visionäärinen johto sekä kokonaisvaltaisuus. Lomakkeiden tai työkalujen sijaan digitalisoidaan kokonaisia toimintamalleja.

Organisaatiossani on pieni innovatiivinen ryhmä, joka tekee tiiviisti töitä asiakkaiden kanssa ja auttaa heitä ottamaan uusia tekniikoita haltuun.  Tiimin kulttuuri, ajattelutapa ja osaaminen eroavat muusta organisaatiosta. Heidän tehtävänään on tutkia ympäröivää maastoa ja rakentaa siltoja eri kulttuureiden välille. Johto tietää, että uusia asioita kehittävän innovatiivisen ryhmän on kehityttävä jatkuvasti ja saatava tehdä kokeiluja.

Tätä varten tarvitsemme mielestäni enemmän ymmärrystä digitaalisista prosesseista sekä teknologiasta. Asiantuntijat organisaatioissa toivottaisivatkin tervetulleeksi kulttuurin, jossa kokeiltaisiin enemmän ja virheet ohitettaisiin mahdollisimman nopeasti niistä kuitenkin oppien. Asiantuntijoiden mielestä digitalisaation ymmärtäviä ihmisiä pitäisi saada ylimpään johtoon ja yritysten hierarkian huipulle.

Nyt työministeriksi nimitetty Timo Harakka on peräänkuuluttanut digiministeriä. Hän uskoo, että suomen taloudellinen menestys ja sitä kautta julkisten palveluiden rahoitus riippuu siitä, miten hallintoa saadaan sujuvoitettua ja kuinka innovatiivisia palveluita Suomi saa myytyä ulkomaille. Jos kaikki kaupanteko digitoituisi reaaliajassa, harmaa talous kävisi mahdottomaksi ja alustatalouden verot ja viranomaisvelvoitteet hoituisivat automaattisesti.

Innovatiivinen ajattelu on merkittävästi erilainen yksityisellä sektorilla ja siirtymisprosessi nopeampi kuin julkisella puolella. Yksityisen sektorin toimijoiden on löydettävä uusia liiketoimintamalleja ja muututtava nopeasti selviytyäkseen hengissä kovenevassa kilpailussa. Tämä ei päde sellaisenaan julkisella sektorilla, jossa bisnesajattelun myllääminen uuteen uskoon ei ole toimijoiden elinehto. Vaikka julkishallinto on pitkällä palveluiden digitalisointiprojekteissa Suomessa, se voisi löytää kokeilun taikaa ja ottaa mallia yksityisistä yrityksistä muutosnopeudessa ja innovoinnissa.

Julkisen puolen innovoinnista hyvänä esimerkkinä on verottajan palveluiden digitalisointi. Vero oli siinä tilanteessa, missä tietokanta oli niin suuri ja runsas, että se pakotti johdon kehittämään uusia innovaatiota. Usein muutokseen pakottaa myös kutistuvat budjetit ja kansalaisten tarve paremmille palveluille.

Esiin nousevat kysymykset julkisella sektorilla käsittelevät usein teknologiaa: Kuinka voimme hyödyntää tekoälyä? Kuinka voimme digitalisoida palvelut niin, että kaikki suomalaiset pääsevät niihin käsiksi ja voivat osallistua? Mitä puheohjautuvien palveluiden kehittämisessä tulee ottaa huomioon? Mikä on robottien rooli hyvinvointiyhteiskunnassamme? Näiden lisäksi löytyy tuhat muuta kysymystä. Selvitysten ja keskustelujen jälkeen nyt on ryhdyttävä työhön ja tähdättävä maaliin kokeilujen kautta – pitäen samalla mielessä vastuullisuus, yksityisyyden suoja ja eettiset kysymykset.