EU:n kestävyysraportoinnin direktiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) astuu voimaan vuoden 2024 alussa, ja listatut sekä suuret yritykset ovat raportointivelvollisia vuoden 2025 alkaessa. Ne julkaisevat säännöllisesti raportteja kohtaamistaan sosiaalisista ja ympäristöriskeistä sekä siitä, miten niiden aktiviteetit vaikuttavat ihmisiin ja ympäristöön. Sijoittajat, kansalaisjärjestöt, kuluttajat ja muut sidosryhmät voivat arvioida yritysten vastuullisuussuoritusta osana eurooppalaista green dealia . Direktiivin voimaantulo aiheuttaa organisaatioille sisäisiä ja ulkoisia muutospaineita, mutta se on myös mahdollisuus sitoutua kestävään kehitykseen lopullisesti ja läpi organisaation.
Harvard Business Schoolin Sustainable Business Strategy -konsepti kuvaa, kuinka jaetun arvon (shared value) mukainen murros puhaltaa parhaillaan kokonaisten toimialojen läpi. Sen mukaisesti koko yrityksen liiketoimintaidea on sidottu yhteiskunnallisen muutoksen edistämiseen. Kun yritykset menestyvät hyvää tuottavien innovaatioiden avulla (do well and do good) pitkällä eikä vain lyhyellä aikavälillä, tämä kiihdyttää toimialan sisäistä yhteistyötä. Tämä taas muuttaa kuluttajien, sijoittajien ja valtion käyttäytymistä.
Jaettu arvo ja hyvän tekeminen kiihdyttävät paradigman ja ajattelutavan muutosta taloudellisen tuloksen maksimoinnista sen optimointiin, vaikka päällämme on inflaatio ja energiakriisi. Koska kestävä kehitys vaatii usein kalliita investointeja, voiton maksimoinnin rinnalla olisikin nyt siis ajateltava voiton optimointia. Se tarkoittaa yrityksen potentiaalin mittaamista pitkällä aikavälillä, sillä investoinnit alkavat usein tuottaa taloudellista etua vasta ajan kuluessa. Investoinnit voivat olla esimerkiksi markkinointikampanjoita tai hyvinvointi- ja koulutuspäiviä työntekijöille.
Tämä näkökulma, pitkän aikavälin kannattavuus ja kestävyys, tarjoaa mahdollisuuden kyseenalaistaa liiketoiminnan menestystä koskevat nykyiset määritelmät. Voiton maksimointi ja omistaja-arvon lisääminen eivät riitä, vaan sen tilalle on otettava yllä mainittu jaetun arvon käsite. Useimpiin yrityksiin pätee se, että mitä ei mitata, ei voi muuttaa. Ilman oikeanlaatuista dataa ja sen analysoimista on vaikea tehdä mitään toimenpiteitä. Siltä pohjalta on helppo lähteä edistämään myös vastuullisuusraportointia. On tehtävä muutoksia, mitattava niitä sekä huomioitava varhaiset signaalit. On valmistauduttava tulevaisuuteen eli tehtävä skenaarioita.
Ylipäätään liiketoiminnalla ei ole enää tulevaisuutta ilman ekologisisten arvojen huomioimista. Me teknologia-alalla keskitymme voimakkaasti kestävään kehitykseen, koska uskomme teknologian olevan osa ratkaisua. Voimme kysyä, ovatko vastuullisesti toimivat yritykset myös muita kannattavampia. Parempi kysymys olisi kuitenkin: voiko yritys ylipäätään enää menestyä ilman ekologisesti kestävää toimintatapaa?
Jotta kannattavuuden ja toiminnan ekologisuuden välistä yhteyttä voisi tutkia nykyistä syvällisemmin, meidän on uudistettava tapamme määritellä käyttämämme aikakäsitys sekä yrityksen menestys ja arvo.
Kuluttajat ja työntekijät haluavat tukea ja työskennellä merkitystä tuottavissa yrityksissä. Sijoittajat vaativat, että yritykset julkaisevat talouslukujen ohella myös vastuullisuutta koskevaa tietoa, jotta he voivat arvioida yrityksen taloutta koskevia riskejä oikein sijoituspäätöksiä tehdessään.
Poliitikot taas vastaavat kehitystä koskevista veroista ja säädöksistä. Yritysten tulee nyt pohtia kriittisesti sitä, miten heidän toimintansa vaikuttaa myönteisesti tai kielteisesti ympäristöön, yhteiskuntaan ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Vastuullisen tekemisen ja yrityksen suorituskyvyn välillä on vahva yhteys. EU-direktiivi sinetöi sen.
Tiina Antturi
Vastuullisuusjohtaja
SAP Pohjoismaat ja Baltia
Näkökulmakirjoitus julkaistiin alunperin Talouselämässä.
